tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kun äiti lapselleen pupun osti

Jo talvella sitä päässä pyörittelin. Keväällä siitä jo juteltiin. Me haluttiin lemmikki. Mummolassa ehdittiin jo tottua koiriin ja Jimillä oli niitä muuton jälkeen vähän ikäväkin. Itse myös ajattelen, että lapsen olisi hyvä tottua eläimiin ja oppia heti pienestä hieman vastuuta ja taitoa huolehtia jostain. Tietty kohta kolmevuotiaalta ei voi mitään odottaa, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa.

Koirat oli valitettavasti pois suljettu vaihtoehto, niissä kun on paljon hommaa. Oman koiranihan annoin mummolaan, kun vauvavuotena alkoi väsyttää ja koira oirehti siinä elämäntilanteessa, oli kerran jopa viikon syömättä. Siellä minun rakas puudelivauva on nyt mamman silmäteränä ja vanhempieni toisen koiran riesana ja pomona.
Kissakaan ei olisi ollut meille hyvä, oon aivan todella todella allerginen kissoille. Sitten mietin hamsteria. Ihan kiva ja silleen, mutta mitä sen kanssa voi muka tehdä? Eihän sitä olis edes Jimi voinut kädessä pitää, kun se olisi jo karannut.... Näin mielessäni kauhukuvia imuroidusta hamsterista.


Pelin ratkaisi eräs reissu Ysitien lemmikkiin, jonka Jimi isänsä kanssa teki. Sen jälkeen meillä puhuttiin ihanista kaneista ja katsottiin videoita YouTubesta, missä söpöt kanit hyppeli. Aloin tutkailemaan kanien hoitoa ja muuta sellaista, kunnes viime viikolla kävelin kauppaan ja ostin pelit ja vehkeet. Löysin paikalliselta eläinten turvakodilta ilmoituksen ja haimme alle vuoden ikäisen pupun kotiin. Jimi valitsi sen nimeksi Black, neiti Black kani.



Toistaiseksi yhteinen elomme on ollut hyvin rauhaisaa. Kania vähän ujostuttaa ja se pakoilee meitä. Avaan päivittäin sen häkin oven ja välillä se sieltä tuleekin pois, mutta viettää aikaansa mielellään sängyn alla. Sylissä se ei vielä viihdy, mutta totutellaan toisiimme rauhassa. Jimiä vähän harmittaa, kun kani ei anna silittää ja minä kerron että se vielä vähän ujostelee. Öisin kani tykkää sisustaa ja syödä. Kelpo kaveri siis.

Mitä lemmikejä teiltä löytyy? Osallistuvatko lapset niiden hoitamiseen?

2 kommenttia:

  1. Kanikuume. Ja vauvakuume. Oi, voi sentään. Olen pulassa! Odotan lisää kani postauksia. Pliis!!

    VastaaPoista
  2. Kanit on ihania, mutta myös todella haastavia lemmikkejä :) Hyvällä tuurilla kani voi nauttia sylissä olosta, mutta on myös paljon kaneja jotka eivät halua olla sylissä. Kynsienleikkuu vaatii ainakin meillä aina aikuisen. Itselläni on paljon kokemusta jyrsijöistä ja koirista, mutta ei kaneista. Kanit tulivat meille muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että aika paljon opettelemista on äidillä ollut niiden hoidossa :) Ainakin meillä kanit kaipaavat paljon virikkeitä ja ilmaisevat mielipiteensä asioista selvästi ;)Onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!