lauantai 2. tammikuuta 2016

Voi herranjestas mitä mullistavia ajatuksia

Nyt se taas alkoi, nappasin itseäni (kaksin) käsin hanurista ja sanoin, Laura, jos sä et jumppaa, niin kukaan ei tee sitä sun puolesta. Niin, vastasin, ei tee ei. Ja sitten kampesin itseni ylös sängystä ja puin päälle, laitoin heijastimen itseeni ja koiraan ja astuin pimeyteen. Kello seitsemän aamulla.

Köpöttelin tunnin vailla suuntaa, kuuntelin musiikkia ja ajattelin. Ajattelin, että miksi kaikki tuntuu aina niin vaikealta. Miks koskaan ei voi onnistua? Miksi on niin hankala avata itsensä jollekkin toiselle? Miksi on niin mukavuudenhaluinen? Miksi ei uskalla vaan antaa mennä? Pitäiskö vaan ottaa pieni hyppy tyhjän päälle? Uskaltaisinko?

Kaveri oli jakanut facebookissa persoonallisuus testin ja aikani ratoksi sen näpyttelin. Vastaus oli oikein osuva. Just tollanen mä taidan olla, tuumailin.

“I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best.” 
― Marilyn Monroe

Seuraavaksi bongasin linkin Hennariikan Sinkkublogiin ja tuo teksti oli ihan niin kuin mun omasta elämästä! En uskalla rakastua, kun en halua satuttaa itseäni. En uskalla tavoitella unelmiani, koska mua pelottaa. En uskalla lähteä opiskelemaan, koska vanhassa on niin turvallista. En uskalla antaa kenellekkään mahdollisuutta, on helpompi vaan päästää irti.
 Ja niin se on ollut aina, on helpompaa päästää irti. On helpompaa tehdä sitä mitä osaa. On helpompaa olla vain tälläinen, kuin ponnistella kohti muutosta. 

Välillä ajattelen, että en mä tarvii ketään toista. Ja tavallaan se on totta, oon hoitanut kaiken hienosti yksinkin. Mutta jokainen tarvii jonkun toisen. Etsimällä se ei löydy, sen tiedän. Välillä ajattelen, että oon ihan hyvä tälläisenä, kaikkine kurveineni. Ja sekin on totta, mutta se ei ole kuitenkaan sitä mitä haluan. Välillä ajattelen, että jaksan tehdä tällaisia hommia hamaan tulevaisuuten. Mutta jaksanko oikeasti? Kun jo 12-vuotta on näitä tehnyt, niin eikö olisi hyvä uudistua ja kokeilla jotain ihan muuta?

Joten päätin, että vuosi 2016, on muutosten vuosi. Haluan voida hyvin ja näyttää hyvältä. Haluan saavuttaa unelmiani, askel kerrallaan. Haluan sittenkin rakastua. Haluan opiskella. Koska koskaan, ei ole liian myöhäistä. Ja siksi aion kammeta itseni huomennakin ylös aamu seiskalta, käydä lenkillä ja syödä aamiaiseksi lautasellisen kaurapuuroa.
 Ja haluan taas saada tän blogin osaksi mun arkea, nykyään ei vaan saa aikaiseksi. Ja siksi aion aloittaa uuden juttusarjan, kohti parempaa oloa viikko viikolta. Kesällä sain pudotettua sen 8 kiloa ja olo oli sillon niin huippu, että haluan saada sen taas takaisin! Nyt on vaan niin paljon tekosyitä, että miks en ole jatkanut samalla tiellä. Joten tervetuloa 2016!! Mä oon valmis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta mua ja jätä kommentti!