Lyhyet hermot ja päättäväinen luonne

Jimillä on alkanut uhma. Ei tää vaan voi olla mitään muuta. Ja kauankohan se kestää????

Jimi on aina ollut todella iloinen ja vekkuli lapsi. Viime aikoina on alkanut kuitenkin myös muita piirteitä nousemaan ilmaan, syksyllä ikää tulee jo 2-vuotta! Musta tuntuu, että meillä on känkkäränkkä jäänyt repeatilla soimaan... Tarhassa menee hyvin ja mummilassa menee hyvin, mutta äitin kanssa mennään perse edellä puuhun. Noin ihan suoraan sanottuna.

Eilen oli oikein oiva esimerkki siitä, kuinka voimakastahtoinen mun mussukka on. Ollaan Karstulassa mummin luona lomalla ja nukutaan kahdestaan parisängyssä - kotona nukutaan eri huoneissa. No, poikaa ei paljoa huvittanut alkaa nukkumaan, aivan jäätävä möyriminen ja huutaminen alkoi samontein. Siinä sitten minä vieressä yritin pidätellä aluksi naurua, oli se niin hulvatonta katsottavaa.... Mutta tunin jälkeen kirosin mielessäni Mikko Alatalon, valoisan kesän, hampaiden kasvatuksen ja kaiken mahdollisen.

 Nämä kerrassaan hurmaavat luonteenpiirteet, lyhyt pinna ja periksiantamattomuus, taitaa olla äidiltä perittyjä. Siinä me kaksi hyvin päättäväistä sitten pyörittiin pitkin pärisänkyä, Jimi meni karkuun ja minä yritin kalastaa peiton ja tyynyn kanssa. Mutta eipä tiennyt poika, että mama ei TODELLAKAAN aio luovuttaa ja niin päättyi tämäkin juttu onnellisesti - höyhensaarille.

Suurimmat kiistat meille tulee piirettyjen katselemisesta, valitettavasti. Kun yksin pyörittää huushollia, on todella kätevää saada yksi pikku apuri pois jaloista pyörimästä. Ei muuta kun Jimi syöttötuoliin, youtubesta autoja ja mama saa rauhassa siivota ja ripustaa pyykkejä. Tää on ollut kyllä suurin tekemäni VIRHE tähän asti ja nyt pitäisi koko päivän ajan saada ihmetellä autoja ja MÄÄ EN HALUA opettaa moista. Tästähän uhmatuhma saa kilarit, niin että Iittalat helisee astiakaapissa ja naapurit soittaa palokuntaan.

Oi uhma uhma, miksi olet niin tuhma? Voisitko mennä pois pliis.