keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pieni kiukku

Huh heijaa! Viimeisen viikon aikana oon saanut harmaita hiuksia oikein urakalla, sillä meille on muuttanut pieni kiukuttelija. Oon ollut ihan ihmeissäni, että mitäs tämä on? Jimi on aina ollut niin iloinen lapsi.
 
Jimistä on nykyään melkein mahdotonta saada kuvia. Äskenhän se oli tässä... mutta mihin hävisi?
 
Herneitä vedetään nenään millon mistäkin ja välillä ihan ilman syytäkin kiukkuillaan. Oon miettinyt, että voiko hampaiden tuleminen vaikuttaa noin paljon? Neurooseissani varasin ajan lääkäriinkin, jospa se olisi korvatulehdus. Tai sitten meille on tullut se U:lla alkava juttu, apua ei kai vielä?
 
Siellähän se poika on!
 
Spagetti-raivareita vedetään aina kun pitää pukeutua johonkin tai vaihtaa vaippa. Kaikki kielletyt tavarat kiinnostaa ja kun ne otetaan pois, saa Herra Kiukku hepulin. Täällä on kaadettu pyykkitelinettä (märät pyykit mukanaan), upotettu vessanpönttöön fööni, äidin sukat, monta tuttia ja yksi vessapaperirulla. Kun ruoka ei miellytä, niin sen voi heittää seinään ja silloin kun ei saa tarpeeksi nopeasti sitä ruokaa, niin voi vajota lattialle hakkaamaan päätään. Tyyppi ei osaa vielä edes puhua, mutta tunteet on tulleet kyllä hyvin selväksi!
 
 
Onneksi on myös niitä hyviä hetkiä, milloin Jimi on oma iloinen itsensä. Me halaillaan, luetaan kirjoja, syödään rauhassa, ulkoillaan ja pussaillaan. Eilen illalla kun tulin töistä, mulla oli niin kamala ikävä tuota pikkumiestä! Katselin pitkän tovin nukkuvaa ja kyllä, kuorsaavaa lasta. Ja hymyilin, kyllä ne kaikki kiukuttelut aina unohtuu. Ja onneksi voin ostaa aina uuden föönin.
 
 
Ps. nyt näyttäis olevan verhot liaanina, uaaah!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta mua ja jätä kommentti!