maanantai 28. heinäkuuta 2014

Take a walk around the block...

...before you settle down.
 
 
Kuinka tietää, että kuka on se oikea? Tietääkö sen heti? Vai tuleeko se vasta ajan kanssa?
 
Oon pohdiskellut tässä vähän aihetta avioliitto. Mun mummo oli kauhistunut, kun kuuli mun olevan raskaana ja että en ollut menossa lapsen isän kanssa naimisiin. Niin vanhanaikaista! Nyt jälkikäteen ajateltuna, ainut syy miksi voisin mennä naimisiin, on ne häät. Haluisin vain yhden päivän prinsessana :D Tietty jos nyt tapaisin SEN OIKEAN ja olisin varma, että tää kestää, niin sitten ihan vaan rakkauden ilosta menisin. Oon kuitenkin avioero lapsi ja hieman skeptinen.
 
Mulla on kavereina niitä rengastettuja, sinkkuja, iki-sinkkuja, parisuhteessa eläviä. Jostain syystä isoimpia ongelmia on niillä naimisissa olevilla: on pettämistä ja toisia naisia ja miehiä, eropapereita vedetään ees taas pitkin kyliä. Löytyy mun ystävistä kyllä niitä onnellisiakin avioliittoja. Oon vaan itse alkanut hieman epäilemään, että jos saa aina vaan ruuaksi hodaria, niin jossain vaiheessa alkaa mieli tekemään hampparia? U know? Alkaako se sama kyllästyttämään? Ihmiset kuitenkin ovat aika itsekkäitä, loppujen lopuksi.
 
 Tapasin rimpsalla yhden nuoren (22-vuotiaan) miehen, joka ilmoitti haluavansa vaimon. Oli kuulemma edellinen parisuhde ollut hankala ja halusi poikamies nyt vaan vakiintua ja perustaa perheen. Mietin, että A. Kuinka monta vuotta 22-vuotias mies oli ehtinyt olla "vakavassa" parisuhteessa ja B. Kuinka voi jo 22-vuotiaana tietää, että haluaa vaimon, lapset ja asuntolainan? Tai siis tarkoitan sitä, että tyyppi oli aika nuori ja ite ton ikäisenä halusin vielä nähdä maailmaa, hankkia elämyksiä ja kokemuksia, tavata uusia ihmisiä, opiskella ja juhlia. Eikö kannattaisi vähän katsella vaihtoehtoja ensin?
 En vieläkään ole varma mitä ihan oikeasti haluan; kaikki mitä mulla on, on tullut ihan omalla painollaan. Oikeastaan mun ajatus avioliitosta kiteytyy tekstin otsikkoon: take a walk around the block before you settle down. Oon tavnnut näitä tyyppejä, jotka on parikymppisiä, menossa naimisiin sen ensimmäisen rakkauden kanssa. Mun tekis mieli sanoo niille, että ootko ihan varma? Mitä jos jossain onkin joku parempi?
 
On olemassa aviolitton onnistujiakin, esimerkiksi mun isomummo ja isopappa. Ehtivät olla naimisissa rapiat 70-vuotta, ennen kuin pappa nukkui pois. Kyselin mummolta pitkän avioliiton salaisutta ja onko koskaan tehnyt mieli erota. Mummo vastasi, että monesti on tehnyt mieli tappaa, mutta koskaan ei erota!
Rakkaudella Lola

2 kommenttia:

  1. Mun mummon mielestä musta ja mun miehestä "tulee pari" sitten, KUN menemme naimisiin. Eli 7 vuotta avoliitossa ei tee vielä "oikeaksi" pariksi. :) Kihloja ja häitä ei välttämättä tule, mutta olemme kyllä lupautuneet toisillemme loppuelämäksi, ja se riittää meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei enää ole "pakko" mennä naimisiin. Musta on aina ihanaa kuulla ihmisistä jota haluavat sitoutua toisilleen ikusesti ♥

      Poista

Ilahduta mua ja jätä kommentti!