lauantai 27. heinäkuuta 2013

Elämä on niin epäreilua

Oon tässä miettinyt lasten saamista ja lapsettomuutta. Kuinka jotkut, jotka oikeasti haluavat saada lapsia, eivät siinä aina onnistu. Toiset taas tulevat helpostikkin raskaaksi, kuten minä itse. Olen vasta nyt ymmärtänyt, että lapset ovat lahja, niitä ei tehdä, ne saadaan.
 
Emme olleet suunnitellet lapsia, mutta ei se ollut mitenkään pois suljettuakaan. Ja sitten se tapahtui, tulin raskaaksi. Kuinka ihmeellistä se on ollut! Kaikki neuvolat, ultrat, vauvan liikkeet, täyttä taikaa. Mutta myöskin pelkoa tulevaisuudesta. Äiti sanoi, että kun synnyin, niin hän oli ajatellut, että tuosta pienestä mun pitää nyt koko elämä olla sydän syrjällään ja peloissaan? Alkoi tämän kommentin jälkeen kyllä ihan tosissaan jännittämään, sillä kun sain Leian, niin heräsin varmasti kuukauden ajan öisin tarkistamaan, että se on hengissä. Jos olin noin neuroottinen koiran kanssa, niin mitähän mulle käy oman vauvan kanssa? En varmaan nuku ollenkaan.



Mun lähipiirissä on pariskuntia, jotka ovat yrittäneet jo jonkin aikaa saada lapsia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kuinka pahalta musta tuntuu näiden ihanien ihmisten puolesta, TODELLA! Tunnen kamalaa syyllisyyttä omasta raskaudestani ja mietin, että voinko iloita näille ihmisille omasta vauvastani? Eräälle ystävälleni sanoin, että voit tuntea mua kohtaan ihan mitä vaan, se on varmasti ihan luonnollista. Kyllä minäkin olisin kateellinen ja katkera, ehkä jopa vihainen. Ja kun lapsettomuus ei varmasti ole heidän oma vikansa!

Kaikille teille lapsettomille, jotka omaa lasta toivovat, toivon teille kovasti voimia, kärsivällisyyttä ja onnea. Toivon, että haaveenne toteutuu! Toivon, että rakkaat ystäväni saisivat sen mitä kovasti haluavat <3 

Tällaisia ajatuksia tänään,
Rakkaudella Lola


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta mua ja jätä kommentti!